omituista elämää !

Saanko vihdoin sanoa sen? saanko, saanko saanko?! no vaikka ei saisikaan huudan sen nyt.          OLEN ONNELLINEN !

Hui kun tuntuu tyhmältä edes kirjoittaa se, saati sitten sanoa. Olen pari päivää miettinyt, miksi hymy nousee vahingossa huulilleni kun kuulen hyvän vitsi, tai kun nään hienoja vaatteita kaupassa, tai kun maistan hyvää ruokaa. Tänään tajusin sen.. Olen vihdoin jotenkin päässyt yli tästä kaikesta paskasta ja surusta ja olen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan onnellinen. :) Tietysti tulee hetkiä kun suru yllättää minut, mutta sitten mä vaan mietin, että mut on laitettu tarkotuksella kulkemaan tän läpi, että voin kaiken tämän jälkeen katsoa kuinka vahva minusta onkaan tullut ja minkä kaiken minä kestin pystyssä päin!

Eikä tässä vielä kaikki ! taidan olla ihastunut, tai en, tai joo, tai en. Kun en mä enää muista miltä se tuntuu. Tää mun "ihastus" on kyllä aika kaukainen ja ei mulla mitään tulevaisuutta sen kanssa tule ikinä olemaan, mutta onhan se kiva kuolata jonkun perään ilman, että tuntee syyllisyyttä sydämessään.. (;