2012 ! uusi vuosi ja uudet kujeet

Ajatukset selvenee vihdoin, alan löytämään itteäni pikkuhiljaa. Vielä viikko sitten tuntu, että mä en jaksa tätä paskaa enää yhtää. Mä en saanu itteäni pois sängystä ja ahdistuskohtaukset tuntu tappavan mut. Silloin ku kohtaus tulee mun sydän hakkaa lujempaa ku koskaa, mua huimaa niin paljon etttä mä oon jo ihan varma että pyörryn, mun sydäntä särkee ja maha on kipeempi ku koskaa.

Mä pelkäsin nousta ylös aamulla, koska tiesin, että tuleva päivä saa mut vaan surullisemmaks ja mä pelkäsin illalla mun sänkyä koska siellä se kohtaus tulis ja sit mä kuolisin enemmän sisältä päin.. Ihan ku mä oisin ollu koko ajan offline tilassa. Mä itkin enemmän ku koskaa ja välillä mä ihan oikeasti luulin sekoavani. Pelottaa nytki ajatella sitä tunnetta.

Jotenki mä kuitenki oon selvinny tähän asti ja voin jopa sanoa, että edistystä on tapahtunu. (: Mä aijon nyt nauttia elämästä vaikka tiiän kyllä, että romahduksia tulee olemaan vielä monen monta kertaa ja mä en todellakaan ole vielä se sama ihminen joka olin 2 vuotta sitte, mutta silti mä uskon jo varmemmin siihen et joku päivä mä olen ihan oikeesti ilonen ja hymyilen ilman, että mun täytyy pakottaa huulet siihen ja aijon jopa nauraa niinkuin terveet ihmiset tekevät.