ahdistava mieli.

Lihava lihava lihava lihava ja niin ihanasti liian lihava. Koko päivä meni elellessä jossain haavemaailmassa unelmoimassa paremmasta tulevaisuudesta ilman näitä ihroja. Siinä välillä tuli katteltua ympärille ja uppistakeikkaa mitäs näkykään. Kauniita kapeita jalkoja, hyviä perseitä, litteitä mahoja joita ei tarvii peitellä kaavuilla ja teltoilla, siroja kasvoja joissa täydelliset hymyt ja sitten tulin minä.. punanen pallonaama pakkelilla peitettynä, löllyvät jalat joiden päältä löytyy perse joka levenee joka suuntaan ja ei näytä loppuvan milloinkaan.

Kaikki alko menemään jo huonosti heti aamulla. Tajusin siinä meikkaillessa, että pitkästä aikaa mulla on nälkä aamulla mut eihän mulla ollu aikaa ruveta mitään terveellistä näpertämään ja voileipien haju ällötti nenää joten laskin tunnit ruokailuun ja päätin kituuttaa itteäni siihen asti. Selvisin pyörämatkasta kouluun vaikka maha huutikin jo puolessavälissä apua. Ekalla tunnilla tietysti koe.. no menihän se ihan ok vaikka tiedän kyllä kuinka paljon parempaankin pystyn, nyt vaan ei ajatus kulkenut. ylläri ylläri! Toisella tunnilla luulin jo pyörtyväni ja turvauduin hätä alppeneihin joita olin säästänyt laukussani pahan päivän varalle. Siitä pari tuntia eteenpäin meni ihan mukavasti ja sitte olikin jo se pahin/parhain hetki päivästä; ruokailu. Ai että kuinka hyvää se koulun kana olikaan, mutta silti se toinen kanapalanen oli jo ehkä hieman liikaa. Koulun jälkeen murruinkin sitten jo ihan täysin ja ostin S-Marketista lihapiirakan, suklaamunan ja sitä hyvää mehua jonka nimeä en nyt muista. Nyt kaduttaa ja paha mieli puskee päälle.. Onneks kohta alkaa harkat ja pääsee raivolla lyömää sitä palloa, oujee !

Ja mitä sydänsuruihin tulee......... ei jaksa. mä vaan en jaksa, kaikki päivät on muutenkin niin raskaita ni toivoisin vaa et joku pyyhkis mun mielestä kaikki surut ja sais mut hymyilemää ilman, että sen yhen katse saa mut taas vihaamaan itseäni enemmän ja enemmän.