mä en jaksa !

Syksy vois jo lähteä! Mä oon niin väsyny ja jotenki kai masentunukki, en sellai hirveesti mut kyl sen huomaa siitä kuinka paljon mua väsyttää ja kuinka mä elelen kaikki päivät jossain ihan omissa maailmoissa. Mun oma maailma on vaan niin parempi. Siellä mä olen kaunis ja laiha, fiksu ja sosiaalinen ja hauska ja villi.  Kaikkea mitä mä tahtoisin olla.

Btw, eilen taas päätin jo 30000. kertaa kuinka pudotan muutaman liikakilon mikä kesän aikana tarttu mukaan, mut sit löysin itteni taas jääkaapilla tekemästä syntiä. Ahneus... se on mun paheeni. Mä ahmin kun mä olen surullinen ja kun mä ahmin musta tulee surullinen, huomaatteko tekin mikä tässä menee pieleen. Mä ainakin huomaan ja vaakakin on sen huomannut vaikka yritin sitä salailla siltä.

Mä olen niin kateellinen niille kenellä se itsekuri riittää siihen, että ne on syömättä ja kestää sen nälän tunteen. Mä todellakaan en kuulu siihen porukkaan... Ei sillä että ihannoisin anoreksiaa tai jotain vaan päinvastoin, on hienoa kuinka jollain on itsekuria olla syömättä mutta myös halua syödä silloin kun on pakko. Ja varsinkin se on hienoa jos sen jälkeen voi olla rauhassa omien ajatuksiensa kanssa. Mun vino mieleni ei todellakaan jätä mua rauhaan pitkään aikaan ahmimiskohtauksen jälkeen.

Tälläisesta vartalosta kauniiseen on niin pitkä ja kivinen tie, mut joskus mä vielä kävelen sen kokonaan loppuun.. Ja teille mä kerron kuinka onnistun.