I'm living in a bubble

Joskus kauan sitten mun ympärille kasvoi paksu kuori joka kovasti yrittää eristää mua muusta maailmasta. Tänään huomasin kuinka paljon kuori onkin paksuuntunut ja pienentynyt. Kuoreen ei voi tulla mitenkään sisälle mutta välillä huomaan työntäneeni monta ihmistä ulos sieltä ja ulos jäivätkin. Silloin kun kuori tuli minulle oli se niin iso ja ilmava, että sinne mahtui monta ystävää minun kanssani, mutta nyt se on pienentynyt niin paljon, että minun on pakko jo työntää lähimpiäkin ystäviä pois sieltä, että minulla olisi tilaa hengittää. Huomaan jos joku yrittää tulla kuoreni läpi, alan jännittää, sydän alkaa hakkaamaan ja tunnen itseni todella ahdistuneeksi. Silloin puolustusmekanismi alkaa toimia. Saatan sanoa pahasti jos joku tulee liian lähelle minua ei siksi että en välittäisi vaan siksi, että tunnen itseni liian ahdistuneeksi. Jos en sanoilla onnistu karkoittamaan niin toinen ja viimeinen vaihtoehtoni on mennä karkuun, itseäni ja muita.

Nyt mä olen hyvin kaukana kaikista, myös omasta kehostani. Mun ajatukset ei tunnu omilta ja mun keho on kuin joltaan vieraalta varastettu. Peilit eivät näytä minusta kunnon kuvaa ja silmänikin ovat sammuneet. Joskus niissä vielä paloi pieni liekki merkiksi siitä, että olen olemassa, mutta nyt silmäni ovat harmaat ja näytän menettäneeni kaiken ilon ja rakkauden.

Näyttäkää minulle polku kohti rauhaa ja ottakaa kuoreni pois jotta voin taas hengittää..