joulu oli ja meni.

Tuli se joulumieli sitte lopultakin mun päähän. Sen voimalla mä jaksan nyt taas hymyillä ja olla niin iloinen kuin vain pystyn. Jouluruokailukin meni ihan hyvin, sain pidettyä itteni kurissa etten ahminu ja se ääni mun päässä ei edes laittanut mua katumaan syömisiäni (: Lahoja tuli ihan mukavasti ja paras niistä kaikista oli Adelen levy joka on mulla soinut nyt melkein taukoamatta.

Mut asiasta kolmanteen. Leijonat on nyt peloteltu pois hänen ympäriltään. Mut ne tulee takasi, mä oon ihan varma. Ne tulee silloin ku ne huomaa et mä oon väsynyt ja surullinen.

Mua pelottaa että murrun taas.. En osaa olla tosi ilonen koska pelkään et sit ku jään yksin ni tipun taas korkeemmalta ja yhä alemmas vaan. Mut mä yritän tosissani ja mä tiedän et joskus mun ei tarvii pelätä ollenkaa et mä tippuisin koska silloin mä oon jo kaukana tästä kuopasta minkä oon ittelleni kaivanu.