tyhmä tyhmä tyttö !

Mä kerroin sille mun pahasta olosta, mä kerroin kaiken, mä itkin silmäni umpeen. Se sano et se auttais ja ymmärtäis, se lupas et ei jätä mua koskaan ja sano et lohduttas mua. Mä kerroin kuoresta mun ympärillä, pelosta tutustua toisii koska ne kummiskii pitäis mua omituisena, niistä leijonista sen ympärillä, siitä et mun tunteet on kadonnu ja siitä, että en pidä omasta vartalostani enkä pidä itsestäni muutenkaan ja kerroin myös siitä pelosta, että jos luotan johonkin niin yleensä se ihminen vain käyttää mua hyväksee ja heittää sitten rikkinäisenä pois..

Se ei auttanu mua, se ei ymmärtäny ollenkaan. Se sano et sitä ärsyttää ku mä pyörin itsesäälissä enkä edes yritä olla ilonen ja se sano et ei se enää anna mulle montaa mahollisuutta tulla normaaliks.. sekin käytti mua hyväkseen. aluks lupaa auttaa ja sit alkaa kiristämää mua sillä, et jättää mut.. Mä pyysin siltä anteeks, mut se ei kuullu tai sit se ei halunnu kuulla..

Jos mä vaan oisin vahvempi ni mä oisinki ilonen heti huomenna. Mä tarviin auttavaa kättä, en pettävää kättä, sellasta joka aluks nostaa mut just ku on pääsemässä ylös ni se irrottaa ja tipun taas. Aika on se mitä tarviin eniten, en parane yhdessä yössä..